Rippijuhlat on nyt juhlittu ja mekin olemme jo jotenkuten niistä toipuneet.

Juhlia on ihana järjestää, mutta on niissä kova työ. Viime viikolla leivoin kaksi Paholaisen kakkua, noin sata korvapuustia ja saman verran juustosarvia. Torstaina vielä ompelin oman juhla-asuni tunikan. Perjantaina ja lauantaina teimme anopin ja isännän siskon kanssa kolme täytekakkua ja viisi voileipäkakkua. Lauantaina menimme tyttärien kanssa koristelemaan juhlapaikkaa ja samalla veimme sinne tarjottavat. Sunnuntaina aamulla kampaajalle ja sieltä kirkkoon.

 Pieni kyläkirkkomme oli täynnä juhla-asuihin pukeutuneita ihmisiä. Seremonia oli kaunis ja kyyneleet tuli silmiin, kun kummit siunasivat pienen lapseni. Rippilasten kuoro oli myös herkistävä. Kirkon pihalla ei paljoa kuvia voitu ottaa sateen takia, mutta sain edes yhden:

Kirkosta menimme valokuvaamoon, jossa rippikuvien lisäksi otettiin perhekuvia, tytöistä yhdessä ja meidän kymmenvuotishääkuva.

Juhlapaikalla oli talkoovoimin katettu pöytä ja Helmi lupautui kahvittajaksi(Suurkiitos siitä!). Juhlat sujuivat leppoisissa tunnelmissa ja tarjottavat hävisivät nopeasti lautasilta. Leivoimme kaikkea tarkoituksella reilusti ja hyvä niin, koska netistä katsomani ohjeelliset määrät eivät olisi läheskään riittäneet.

Lahjapöytä oli kyllä huikaisevan runsas, oli paljon kauniita koruja (Kalevala ja Esprit), Espritin rannekello, Arabian astioita, Savonia aterimia, stereot, lahjakortteja ja rahaa. Rippiristi sylikummilta on kultainen Ailion suunnittelema timanttiristi.

Nyt on hieman haikea olo, että joko ne nyt on ohi.

Ai niin, se minun asuni:

Kuvan ottaminen juhlapaikalla unohtui, joten taas ollaan takapihalla. Tuon mekkotunikan ohje oli Suuressa käsityölehdessä numerossa 6-7. Ihastuin heti lehden nähtyäni tuohon upeaan pääntien muotoon sekä toispuoleiseen helmaan. Löysin Eurokankaan palalaarista ihanaa laskeutuvaa pellavaa, joka totteli ompelijaa kuin ihmisen mieli. Pääntie onnistui kerralla hienosti ja hihojen kaava meni uusiksi, koska kangas loppui. Nuo lyhyemmät hihat on kylläkin kivemmat. Kovasti sain asustani kehuja, oli kuulema ihan minun tyyliseni. Yritin aluksi sovittaa Aquilaa tähän asuun, mutta päädyin yksinkertaisempaan ratkaisuun muiden painostuksesta eli Kalevalakorun Kuutar-rintaneulaan. Aquilalle löytyy varmasti vielä sopivampi asu.