Meillä isäntä  hoitaa kodin ja lapset, kun minä juoksen töissä ja harrastuksissa. Eipä tuo ole koskaan pahemmin valittanut, mutta silti välillä poden huonoa omatuntoa asiasta.

Muutama viikko sitten sain idean: jotain kivaa kiitokseksi ja osoitukseksi arvostuksesta hänen huolenpitoaan kohtaan. Yleensä jos sattuu vapaa viikonloppu kohdalle, niin sen haluamme viettää kotona. Nyt kuitenkin päätin, että lähdemme kahdestaan pitämään hauskaa ja lähinnä isännän harrastukset ja mieltymykset huomioiden. Ilmoitin hänelle viikonlopun, jolloin lähdemme kahdestaan reissuun, mutten paljastanut muuta. Lapset saimme viikonlopuksi hoitoon ja niin voin tehdä salaa suunnitelmia. Isännällä oli kolme toivetta: ei laivalle, ei kylpylään eikä hienosti pukeutumista. Ne oli helppo ottaa huomioon.

Perjantaina veimme lapset hoitoon ja aloitimme viikonlopun vieton saunomalla. Sen jälkeen kyllä jouduimme vielä viemään nuoremmalle neidille unohtuneita tavaroita...Illalliseksi kokkasin biisonin lihasta pihvejä, jotka maustoin pippurilla ja konjakilla. Kastikkeen tein kanttarelleista, kermasta ja konjakista ja lisänä vielä peruna-kanttarelliröstejä, nam!

Lauantaina aamulla lähdimme ajamaan kohti Loimaata. En paljastanut vieläkään mitään, vaan annoin ajo-ohjeita. Ensimmäinen pysähdys oli Heikintalon biisonitilalla. Kävimme laitumen reunalla ihailemassa komeita eläimiä.

Matka jatkui kohti Tamperetta. Matkalla isännällä heräsivät jo epäilykset matkakohteesta. Tampeella Vapriikissa on näyttely Istuvan Härän elämästä ja sinnehän me olimme matkalla. Koukkasimme kylläkin Nukkelan kautta tehden pieniä ostoksia.

Isäntä on harrastanut intiaanien elämäntapojen tutkimusta ja lakota-kielen opiskelua jo kohta kymmenen vuotta, joten näyttely oli juuri oikea paikka. Itseäni kiinnostavat tietysti intiaanien taidokkaat käsityöt. Muutamalla sanalla kuvaten näyttely oli vaikuttava ja kunnioitusta herättävä.

Taidokkaita helmitöitä oli näyttelyssä paljon.

Komea päähine, tällaisen kun jostain saisi.

Olemme suunnitelleet tällaista tiipiitä takapihallemme, paikka on jo valmiina.

Nämä asut olivat myös hienot. Joskus voisin kokeilla tehdä jotain vaatimattomampaa.

Istuva Härkä-tilkkutäkin sommittelu perustuu on Sitting Bull Collegen logoon, joka on laadittu David Barryn valokuvan pohjalta. Maryann Helper, Standin Rock reservaatista, on valmistanut täkin Sitting Bull - intiaanipäällikkö Istuvan Härän-maailma-näyttelyä varten. Taisin heikkona hetkenä luvata tehdä tällaisen...

Museokaupasta ostimme muutaman kortin, rintanapin ja aidot intiaanikorvikset.

Seuraavaksi kirjauduimme Cumulus hotelli Hämeenpuistoon. Jätimme auton parkkitaloon ja lähdimme kiertelemään kaupunkia kävellen. Käväisimme myös syömässä ja palasimme vaihtamaan vaatteita hotellille. Olin varannut myös teatteriliput:

Tarina oli hienosti tehty biisien mukaan ja esiintyjät olivat loistavia. Puvustus toi elävästi mieleen omat kouluajat ja lavastus oli huikea. Teatterissa tunnelma oli uskomaton, koko yleisö eli mukana, nauroi, taputti ja lauloi. Mahtavaa, suosittelen!

Esityksen jälkeen kävimme syömässä hotellin ravintolassa tuhdin iltapalan ja sen jälkeen olikin aika painua pehkuihin. Unta riittikin pitkälle aamuun ja runsaan aamiaisen jälkeen oli haikeaa pakata. Olisi voinut olla vielä toisenkin yön.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä kahville ja poikkesimme samalla Jalokivigalleriaan ostamaan tytöille korut tuliaisiksi.

Isäntä osti minulle kiitokseksi kimpun kukkia, lempivärisiä tietenkin.